Näin keväällä lumien sulaessa sen kerrottiin tulevan. Varoitettiin myös, että se vaatii rohkeutta. Sekin paljastettiin, että viesti tulee joltain Oinas-merkkiseltä ihmiseltä. Tämäkö se asia oli? Kirjoittaminen. Kumma kyllä miten se on tämän vuoden alkupuolella pyörimään mielessäni. Kuten varmaan tulette tekstistä huomaamaan, ei kirjoittaminen ole koskaan ollut minulle minkäänlainen purkautumiskeino saati sen kummempi intohimo kunnes nyt ajatus tunkee läpi mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Onko se tämä lähestyvä 40-vuoden ikä vai maailman tila joka käynnistää tämä pyörremyrskyn päässäni. Yllättäen ympärillä tapahtuu kolisemalla isoja muutoksia joissa näen valtavia mahdollisuuksia. Voisihan asiat, kuten lomautukset ja osakekurssien laskut, nähdä valtavana menetyksenä tai uhkana, mutta pidän kuitenkin enemmän ajatuksesta nähdä lasini aina puoliksi täynnä. Kun kauppa ei käy ja varastot pullottavat myymättömistä tuotteista niin onko se merkki jostain? Miksihän aikaisemmin luulimme tarvitsevamme kaikkea sitä mitä nyt päätämme jättää ostamatta tarpeettomana ja ylimääräisenä? Loistava lama pysäyttää ja pullauttaa tulpat pois mielikuvituksemme pohjattomasta sammiosta. "Vanhat" tavarat kelpaavat taas käyttöön, ainakin siksi aikaa kunnes taas talous pyörii ja on varaa ostaa uusia.... jollemme ole jo siihen mennessä oppineet arvostamaan sitä perheen ja/tai ystävien kanssa yhdessä vietettyä tuunailu-aikaa shoppailua enemmän.
Onhan tässä opettelemista kun puoliso yht'äkkiä onkin läsnä 24/7. Sitä huomaa miettivänsä, että minkä asioiden tekemisestä toinen muuten oikeasti nauttii. Nyt kun kaikki aika ei enää menekkään perusvelvollisuuksien hoitamiseen työn ohella. Välillä yllättää itsensä ja puolisonsa keskustelemasta muustakin kuin päivän ruoasta ja lasten asioista. Himpura sentää, siellähän on ihan oikea keskustelukumppani vastassa. Uudelleen tutustuminen on alkanut ja jotain omituista tuntuu rinnassakin....ja se... tuntuu hyvältä, herättää muistikuvia jostain jota oli kauan sitten. Tunteet, minusta tuntuu, miltä sinusta tuntuu siis oikeasti tuntuu....
Hmm.. Taidanpa jäädä hieman kuuntelemaan sitä miltä minusta nyt TUNTUU!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti